Egyptiin kadonnut liikuntainto

Kyllähän on fiilikset siis täysin maassa! Toi varpaan loukkaaminen veti liikuntahalut täysin johonkin tosi kauas Egyptiin tai jotain. Varvashan on siis parantunut, mutta mulle kävi just niin kuin on niin monta kertaa ennenkin käynyt vastoinkäymisten sattuessa; likkuntainnostukseni lakkaa täysin. En oo viitsinyt mennä salille tai kävelemään. Vaikka on ollut kylmä ilma niin oon sitä mieltä että se ei saa olla este liikkumiselle.Nyt kun olen itse asiassa käynyt lenkillä ahkerammin, olen alkanut sitä jollain kummallisella tavalla jopa kaipaamaan.Pääasiassa ehkä kuitenkin sen takia, että lenkkeilyn avulla mun painonpudotus on saanut hyvän alun.  Joten lopputulos on siis se, että mieli on äärimmäisen alakuloinen. Ja niin kuin jossain postauksessa jo mainitsin,mun laihdutusurakka ei etene ellen pääse liikkumaan. Eli stopannut on painonpudotus, vaakalukemat näyttää taas vaan kohoavan.

Kaiken lisäks sain eilen niin pahan migreenikohtauksen, että itkin kivusta. Ei kiva! Tänään olen pois töistä, koska mulla on migreenin jälkeinen päivä aina sellainen "tärinäpäivä". Olo on hutera ja täytyy varoa kovasti ettei vaan käännä päätä liian nopeesti johonkin suuntaan. Ja oon sellaisessa työssä, että niin kävisi varmasti. Aina täytyy olla valppaana.

Olen nyt lukenut paljon tuollaisia elmäntaito-oppaita ja lehtiä painonpudotuksesta ja laihduttamisesta. Tai siis olen montaa aloittanut, mutta vielä en ole saanut yhtään luettua loppuun (lukuunottamatta lehtiartikkeleita). Mutta tarkoitus on ja laitan niistä arvioita paremmin tuonne kirjallisuusosioon. Yhteistä kaikille noille lukemilleni on se, että niissä puhutaan ainoastaan tunnesyömisestä ja siitä miten niihin pureutumalla painonpudotus voi todella vasta alkaa. Sen mukaan olemme kaikki siis lohtusyöjiä ja siksi olemme lihoneet. Ja sekös olettamus mua ärsyttää. Vaikka olen kuinka pohtinut omia syömisiäni niin en allekirjoita sitä, että söisin tunteideni perusteella. Joskus varmaan kyllä, mutta niin tekee varmasti kaikki muutkin - normaalipainoisetkin. Mulle tunteisiin syöminen ei kuitenkaan "jää päälle" eli kyllä mun paino on kertynyt jostain ihan muusta kuin tunnesyöpöttelystä. Tällä hetkellä ja aika kauankin itse asiassa olen jo "syyttänyt"  tätä painon kerääntymistä ja siihen vaikuttaneista syömistottumuksista ja liikunnanpuutteesta  mun väsymystä.Syyttäminen on toki aivan väärä sana, koska minähän se olen joka on laittanut ruokaa suuhuni. Olisi siis ehkä parempi puhua vaikuttimesta. Väsymykseni on vaan niin raastavaa ja lamaannuttavaa, että se vie kaikki voimat liikkumiselta ja terveellisen ruoan tekemiseltä. Työpäivät jaksan hyvin, mutta iltoja en sitten lainkaan. Nukun,nukun ja nukun. Ja jos en nuku, niin olen muuten vain poissaoleva ja horroksessa. Perhekin kärsii jaksamattomuudesta. Ei ole ehkä normaalia, mutta en tiedä mitä tehdä.Veriarvoista ei löydy mitään, lääkärin apuakin olen siis koittanut.Miten voi ihminen olla näin väsynyt- no tietysti koska olen lihava! Ja se aiheuttaa laiskuutta (niinhän ihmiset ajattelevat) ja ja ja..Ja oravanpyörä on valmis.Toisaalta on mulla lääkitys mun perussairauteen (epilepsia), että ehkä sillä vois olla jotain tekemistä väsymyksen kans. Neurologin kanssa en ole sen paremmin asiasta keskutellut kuitenkaan. Luin kylllä lääkeselosteita ja siellä mainittiin sivuvaikutuksena väsymys, mutta neurologi sanoi, ettei lääkkeeni väsytä. Ehkä siis hieman ristiriitaista infoa tullut. Mutta tämän asian kanssa on elettävä loppuelämä, siitä ei pääse mihinkään.Olen lääkkeitä syönyt jo 16 vuotta enkä halua syyttää painonnousustani lääkitystä. En ole myöskään joutunut tekemään suuria uhrauksia sairauteni vuoksi ja olen pystynyt elämään juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin. Lihavuuteni takia en kuitenkaan ihan niin täysipainoisesti kuin olisin halunnut, mutta anyway.

Tästä tulikin varsin avoin ja henkilökohtainen kirjoitus. Palaan tulevissakin kirjoituksissa todennököisesti näihin tunnepuolen asioihin ja väsymyksen vaikuttamiseen painonpudotuksessa.Valivalivali -tekstihän tämä on. Kuitenkin haluan jotain positiivista vielä tähän laittaa; mun mielestä on ihanaa, että on pakkasta paljon ja hienoa että Suomessa on kirjastoja! :)

Jalkani jotka eivät suostu yhteistyöhön

Voihan varvas!Juuri kun oon päässyt oikein hvyään vauhtiin tässä laihdutusurakassa niin enkö mää sitten mene ja lyö varpaani niin pahasti, että siihen tuli pienen pieni hiusmurtuma.Eli nyt ei sitten lenkkeillä vähään aikaan ei! Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka paljon harmittaa! Mää todella tarvitsen liikuntaa laihdutuksen tueksi, ainoastaan ruokavaliolla laihduttaminen ei ole koskaan onnistunut. Jostain pitäis löytyä nyt tarpeeks uskoa itteensä että pystyy pitämään syömisensä kurissa. Toisaalta mulla on kyllä niin hyvä draivi päällä tän asian suhteen, että enköhän mää tästä ajasta ilman liikuntaa selviä.

Onneksi löysin tänään aamulla yöpöydän kirjaröykkiön alta pari kuukautta sitten ostamani Kg- lehden. Yleensä en sitä lehteä osta, mutta nyt oli joku tarjous niin päätin ostaa. Onneksi olin säästänyt lehden koska sitä selaillessani löysin taas yhden ajatuksia herättävän artikkelin. "Unohda tavoitteet, valitse asenne". Se sopii tähän tilanteeseen kuin nakutettu. Olin unohtanut miten hyvä aartikkeli se onkaan!Tässä pieni ote jutusta, se joka oli mulle se tärkein:

"Uudessa ajattelutavassa on kyse siitä, miten elää parasta mahdollista elämää juuri nyt. Sen voi konkretisoida itselleen yhdellä sanalla. Kävisikö minulle sopivaa elämänasennetta parhaiten kuvaamaan esim. "rento", "rohkea" tai "kärsivällinen"? Kun sana on valittu, sen käyttöä harjoitellaan. Jos sana on esimerkiksi kohtuullisesti, ohjenuoraa noudatetaan kaikkialla:niin uhmaikäisen lapsen kanssa tarhamatkalla kuin ruotsinlaivan buffetpöydässä. Merikallio uskoo sanan voimaan. Siis siihen, että sanan avulla valinnat ohjautuvat vähitellen kuin itsestään kohtuullisille ja sitä kautta terveelliselle reitille, ja kilot alkavat karista."

Kohtuullisuus, siinä sana joka tulee olemaan  on yksi ohjenuoristani.  Liiallinen kieltäminen ei mun tapauksessa toimi, se on jo niin nähty.Käykäähän katsomassa artikkeli, jos vaikka kirjastoon eksytte. Yritin etsiä tän artikkelin Kg -lehden sivuilta, jotta olisin voinut sen tähän liittää, mutta en löytänyt.  Lehden numero on 6/loka-marraskuu 2013. Uuden asenteen myötä uuteen viikkoon!

                                                              
                                                    

Oho, mä unohdin, et lihavatkin liikkuu!

Oon saanu otettua itteeni niskasta oikein kunnolla kiinni ja olen käynyt melkein joka päivä lenkillä!Ja niinä päivinä kun en ole käynyt, olen ollut salilla.Pari täysin liikkumatonta päivää on toki ollut, mutta alku on ollut liikunnan suhteen mahtava.Pienet siis sille!Tänään taas tihkusateessa kävellessäni mietin tarkoituksenmukaisen vaatetuksen tärkeyttä lenkin aikana. Ulkoiluasu ei sais olla hiostava,mutta kuitenkin lämmin.Lisäksi sen tarvis pitää vettä ja tuultakin. Tai ainakin minä vaadin tuollaisia ominaisuuksia ulkoiluvaatteiltani ajatellen lenkkeilyä. Ja minullahan sellainen asu onkin - kiitos Elloksen! Tai no, itse asiassa housuja on kolmet, mutta kahdet niistä on jäänyt (yllätys-yllätys!) pieneksi. Elloksen Ahkka tuotemerkissä löytyy näinkin isokokoiselle (koko 52/54) kivoja värejä ja asukokonaisuuksia niin talvi- kuin välikausienkin ulkoilua varten. Mun mielestä ne on hyvälaatuisia ja hinta-laatusuhde kaiken kaikkiaankin oikein kohdallaan. Suosittelen!

Oon joskus katsellut urheiluliikkeissä ulkoilupukua itselleni. Tiedän, että D-mitoitettuja vaatteita tekee ainakin Raiski ja Umbro (ja monet muutikin, en nyt vain muista nimiä). Mutta käydessäni läpi kokovalikoimaa, suurin koko oli D44!!!Siis todella, D44!!En nyt sano, että kaikissa urheiluliikkeissä olisi noin suppea kokovalikoima, mielestäni monessa urheiluliikkeessä on itse asiassa petrattu tuon kokovalikoiman suhteen viime vuosina.Esimerkiksi Turun Hansan Intersportissa on paljon kokoja ja malleja. Sieltä oon yhden kevyttoppa-asun ostanutkin. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos sielläpäin joskus liikutte ja tarvitsette isompia kokoja ulkoiluasuista. Tuohon kokojen loppumisongelmaan törmäsin käydessäni myös yhdessä isossa Prismassa. Ilostuin huomatessani, että heillä on myynnissä Raiskin D -mitoitettua mallistoa. No se innostus meni sitten siinä, kun jälleen katsoin isointa kokoa, D44!Kysyin myyjältä isompaa kokoa ja hän vastasi ettei heille ole edes tilattu isompia kokoja koska ne eivät kuitenkaan mene kaupaksia!Siis WHAAAT?!!!Ei mee kaupaksi!No, ehkä hän nyt vaan ei osannut laittaa asiaa oikeaan perspektiiviin, koska hänen ulkoilupuvun koko olisi ollut todennäköisesti C38. Eli hänelle D44 -kokoinen ihminen on todennäköisesti jo älyttömän iso eikä sitä isommat edes lenkkeile, mitä varten tilata siis suurempia asuja vain roikkumaan hyllyille. Mutta tosissaan kerran oli viittä vaille etten yhdessä urheiluliikkeessä päästänyt kassalla sammakkoa suustani. Sen sammakon nimi olisi todellakin ollut tämän kirjoitukseni otsikko. 

Alla olevat ihanuudet omistan kuitenkin nyt ja niiden kanssa lenkkeilen. Noista väreistä tulee jo niin hyvä mieli, että haluaa päästä ulos. Kiitos siis verkkokaupan, me lihavatkin pääsemme liikkumaan laadukkaissa vaatteissa säällä kuin säällä ympäri vuoden!

Pluskoon mallit ja niin edelleen

Olen tässä miettinyt paljon ihannevartaloani ja juurikin sitä unelmaa jonka haluan saavuttaa. Mitään "tällainen-olisin-jos-laihtuisin"-kuvankäsittelyohjelmaa en ole löytänyt joten on tarvinnut vähän katsella googlen kuvatarjontaa. Muistaakseni laitoin hakusanaksi plus size woman ja sieltä kuvahausta tulikin kuvia sitten tuhansittain- ei mitenkään yllättävää tietysti. On vain jotenkin niin huvittavaa että niissä kuvissa pluskokoisiksi lukeutuvat naiset ovat mielestäni usein täysin normaalikokoisia naisia. Liitin tähän kaksi kuvaa, joiden naiset ovat mielestäni hyvin kauniita muodoiltaan ja muutenkin. Tuollaista valkoista kotelomekkoa toivon saavani joskus vielä pitää. :)

Niin kuin sanottu, töitä tuollaisen vartalon saavuttamiseksi joudun tekemään kovasti. Löysin ihan sattumalta kuntosaliharjoittelu.fi sivuston ja innostuin ihan rekisteröitymäänkin. Tulostin sieltä yhden valmiin ohjelman joka mun piti tänään ottaa käyttöön. Mutta kas kas, niin mun tapaisesti unohdin ohjelman kotiin! :D Salille menin kuitenkin ja tein omasta päästäni sarjan.Tällä kertaa tuli hiki heti alkumetreillä eikä hikivirta loppunut kuin vasta kotona. Kaloreitakin kului sykemittarin mukaan 571!Ei huono kuntosaliharjoittelusaldoksi! Ensi viikolla alkaakin sitten ihana arki - tosin vasta tiistaina. Arki kunniaan, koska sitä elämällä minäkin saavutan unelmani. Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon!

 

Pelottava perjantai

Perjantai -päiviin kaatuu usein mun koko alkuviikon hyvin pysynyt ruokavalio - paitsi tänään! Yleensä mulla on ajatukset jo niin viikonlopussa että annan itteni tavallaan siirtyä vapaalle myös ruokavalion noudattamisesta ja liikkumisesta. Ja se sitten taas näkyy maanantaisin vaa'alla. Mutta tänään on pysytty hyvin ruodussa kalorilaskurinkin mukaan. Ja sain itestäni aikaseks mennä lenkille ja matkaa kertyi lopulta melkein 5 kilometriä! Ja mää kun INHOON lenkkeilyä! Koskaan se ei tuota mulle minkäänlaista liikunnan iloa siinä suorituksen aikana. Se tuntuu kuitenkin olevan juuri se liikuntamuoto jolla rasva lähtee multa helpoiten. Tai niin ainakin viime laihdutusprojektin aikana kävi. Eli lopussa kiitos seisoo (puntarilla) tässäkin tapauksessa. Jaksaa jaksaa, mut miten ihmeessä vois saada oikeenlaista draivia tuohon lenkkeilyyn?! Lenkille lähtemisen ajatuskin tuntuu usein hivittävän vastenmieliseltä enkä saa sukkeroitua itteeni pitämään siitä edes sen kautta, että tiedän sen olevan äärimmäisen hyvä ja mua parhaiten palveleva urheilumuoto laihdutuksessa. Noh, ehkä mun kannattais ottaa mun mantrani THINK POSITIVE! käyttöön tässä tapauksessa ja koittaa kääntää asennetta positiivisemmaks. Ehkä se siitä...

Pelottavaksi tämä perjantai osoittautui muutenkin, koska päätin jo aamulla, että lisään pari kuvaa itsestäni tänne. Sellaista ennen-jälkeen juttua haen takaa. Ja aika iso juttu mulle on ollut jo se, että oon uskaltanu julkaista minkäänlaisia kuvia itsestäni julkisesti. Mutta siellähän mää nyt seison ja aivan järkyttävässä kunnossa! Jos taas jotain positiivista tosta katastrofista haen niin ne on kyllä mun kasvot. Mun (ja jonkun muunkin oon niin kuullut sanovan) mielestä ne on kauniit.Ne ei vaan näy noissa kuvissa! :D Ehkä vielä joskus sitten asia voi olla toisinkin.

Perjantai ei ole siis missään nimessä ollut pelottava.Mulla on ollut enemmän kuin mukava perjantai myös muista syistä kuin tuosta ruokavalio-liikunta-akselilla onnistumisesta.  Toivottavasti teilläkin on ollut hymy huulilla ainakin jossain kohdin päivää. Ja jos olette voineet nauraa niin vielä parempi!

Pelottavasta perjantai tulee tästä eteenpäin olemaan mun kohdalla Positiivinen Perjantai. Ja huomenna aamupäivällä jalat kipittää kohti zumba- tuntia!

Liikuntaturhaumia ja linkkivinkkejä

En sit niin millään jaksais...mut jaksoin kuitenki! Siinä se positiivisin asia tulikin. Eli en olis millään jaksanut kammeta itteeni ylös sohvalta kun töiden jälkeen nukutti niin kovasti. Joku ääni sisällä kuitenkin sanoi, et "nosta se peppus ja lähe salille!" Ja niin kiisi tämä nainen autoon ja kuntosalille. Noh siellä se treeni ei sitten enää maistunutkaan. Onneksi on kuntopyörissä olemassa niitä valmiiks ohjelmoituja treeniohjelmia! En olis varmaankaan omaan tahtiin pyöräilemällä jaksanut yhtään, mut nyt kun laittoi sen intervallitreeni ohjelman päälle niin jopas tuli pyöräiltyä se 30 min. Aattelin et josko se into puolen tunnin pyöräilyn jälkeen ois tullut, mutta ei niin ei. Jaksoin hädin tuskin vielä 15 min. tehdä liikkeitä salilla. Voi pöh ja pah!

Tässä yritän opetella onnittelemaan itteeni edes tuollasesta pienestä liikunnan pilkahduksesta, mutta se on jotenkin niin mun luontoni vastaista. En koe tehneeni juuri mitään jos en ole hiukset aivan litimärkinä ja hengästynyt puolikuoliaaksi. Kuntosalilla en juuri koskaan saa mitään roiskuvaa hikeä aikaiseksi, mutta siihenkin on mahdollisuus, sen verran kokemusta sellaisesta harjoittelusta kuitenkin on. Personal trainer ois vissiin paras mahdollinen auttaja tähän pulmaan, mutta taitaapa jäädä sellaisenkin palvelun käyttö toiseen kertaan. Toisaalta jos täältä Varsinais-Suomesta hyvä sellainen löytyisi, voisin jopa harkita. Eli blogiini eksyneet, laittakaa ehdotuksia pt:sta jos vain teillä suinkin niitä on!

Eräänlaisina tsemppareina käytän tuota HeiaHeia -palvelua, johon voi siis kirjoittaa liikuntasuoritukset. Suosittelen käymään ja luomaan tilin! Se on antanut uutta puhtia liikunnan harrastamiseen ainakin mulle. En toistaiseksi osaa laittaa tänne blogin sivustoon omaa linkki -osiota, joten ajattelin laittaa linkin ko. sivuille tässä. Eli www.heiaheia.com  Ja ei kun merkkailemaan suorituksia! Toinen mulle tärkee palvelu tällä hetkellä on kalorilaskuri. Suosittelen sitäkin kovasti. Käykäähän katsomassa jos ette vielä tiedä mistä on kyse www.kalorilaskuri.fi

Liikunnan iloa kaikille! Toivottavasti oma epäiloni katoaa pian ja jaksan piiskata itseni kunnon suorituksiin myös saliharjoittelussa!

Juuri oikeenlaista kemiaa...

Uuden vuoden ensimmäinen päivä lähes takana ja huomenna koittaa jälleen arki - töihin meno siis odottaa. Mutta se on vasta huomenna ja vielä voin keskittyä yhteen kirjoitukseen. Eli...

Tykkään laulamisesta (joku on joskus sanonut mun olevan jopa hyvä siinä) ja sen vuoksi lauleskelinkin jälleen kerran suihkussa. Ensimmäiseki tuli mieleen Neon 2:n ikivanha biisi Kemiaa (en tosin tiedä onko tuo sen kappaleen nimi, mutta anyway...). Kertosäkeen osaan siitä siis ulkoa ja sitä hoilaillessani sain idean tähän kirjotukseen. Laulun kertosäe menee (jotakuinkin) näin:

"Siinä täytyy olla rakkautta, siinä täytyy olla unelmii. Mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa. Sen täytyy voida satuttaa, sen täytyy voida naurattaa. Ei siitä muuten mitään tuliskaan, ilman oikeenlaista kemiaa."

Laulussahan kerrotaan rakkaudesta, mutta mun mielestä tuo sopii hyvin kyllä ihan laihdutusprosessiinkin.

Siinä täytyy olla rakkautta - itseään pitää rakastaa
Siinä täytyy olla unelmii - tottakai! Sehän käy ilmi tän blogin nimestäkin
Mannapuuroa ja mansikkaa - mannapuuron ois kyllä ennemmin oltava kaura tai ruispuuroa. Mannapuurokaan ei tosin haittaa jos vaihtoehtona on suklaa. :) Ja mansikoita ja kaikkia muitakin mahdollisia marjoja.
Sen täytyy voida satuttaa - positiivisessa mielessä toki. Salilla rehkityt tunnit ja muut liikuntasuoritukset pitää tuntua!Toisaalta sen, että mikäli paino pompahtaa ylöspäin liian paljon, pitää myös satuttaa niin että saa potkua jatkaa taas uuten nousuun.
Sen täytyy voida naurattaa - EHDOTTOMASTI! Itseään ei saa ottaa liian vakavasti. Hymy voi pelastaa päivän ja nauru pidentää ikää.

Ei siitä muuten mitään tuliskaan, ilman oikeenlaista kemiaa. Niinpä, elämä pienine iloineen, suruineen, kompurointineen, ihmeineen ja sekasotkuineen muodostavat mulle sen oikeenlaisen kemian. Mun oikeenlaisen kemian siivittämänä jatkan kohti unelmaani.